LATTOOLS OY

Olemme erikoistuneet vaativiin julkisivusaneerauksiin, korjausrakentamiseen ja maalausurakointiehin laadulla ja ammattitaidolla. Toimipaikkamme on Turku, mutta toimialueemme kattaa koko Etelä-Suomen. Olemme palvelleet asiakkaitamme jo vuodesta 1991.

Pitkä kokemuksemme ja erikoisosaamisemme luovat perustan laadulle ja takaavat, että asiakkaidemme tilaukset tehdään loppuun asti ensiluokkaisella ammattitaidolla. Kun tarvitset ammattilaisia, ota yhteyttä!

Palvelut

Olemme erikoistuneet julkisivujen ja sisätilojen saneeraustöihin sisältäen mm. seuraavia töitä:

Betonirakenteet: Teräspaikkaukset Laastipinnoitukset Maalaukset Passivoinnit

Rappauskorjaukset: 3-kerrosrappaukset Hiekkapuhallukset Maalaukset ja ohutpinnoitukset Kalkkaukset

Sisäkunnostukset: Laatoitustyöt Parketoinnit Kokonaisremontit

Osa kohteistamme

	Tammisaaressa Formis-liikerakennus, entinen patjatehdas pinnoitettiin rappauskorjausten jälkeen.
	Turun toimiupseerien kerhorakennus puhdistettiin vanhasta maalista kokonaan, puuosia vaihdettiin ja maalattiin.
	Helsinki; Ravintola Bar O´Neilin asiakaskunnan muutokseen vaadittiin kaikkien pintojen uusinta sekä runsaasti rakennemuutoksia ja LVI -töitä.
	Turku, Papinsaari, Villa Katariina, vaativan perheen omakotitalo. Sisäpuolen maalaus- ja laatoitustyöt sekä ulkopuolen kaksikerrosrappaus.
	As Oy Maaria Turun keskustassa, perinteinen rappaus ja maalauskohde. Hiekkapuhallus tiilipintaan asti, kolmikerrosrappaus ja kalkkimaalaus.
Majakat: Helsingin kasuuni, Längden ja Porkkalan majakka Rönsskärin saarella. Urakoitsijan merenkulullinen koulutus on hyödyksi merikuljetuksia vaativissa kohteissa. Poikkeuksellisissa olosuhteissa henkilökunnan monipuolisuus ja ammattitaito ovat onnistumisen edellytys. DIT-Center, Taalintehdas. Julkisivut ja parvekkeet. As Oy Jussintornit, Turku. 223 Parveketta. Lantmannagården, Tammisaari. Julkisivurappaus. As Oy Neulas - Salpa, Helsinki. Parvekekunnostus. As Oy Kyläpaltta, Turku. Parvekkeet ja julkisivuimpregnointi. Perniön vastaanottokeskus, Perniö. Julkisivukunnostus. KOY Karvetinpuisto, Naantali. Parvekekunnostus ja Steni-levytys. As Oy Kerttulinhaka, pysäköintitalo, Turku. Betonipintojen ylitasoitus. As Oy Auranlinna, Turku. Rappausjulkisivujen uusinta.

Yhteystiedot

LAATUPINNOITE LATTOOLS OY

Jussi Lattu

Puh. 0440 704 914
jussi.lattu@laatupinnoite.com

Kari Lattu

Kiertotähdentie 2
20200 TURKU

Puh. (02) 2372 511
GSM 0400 822 841
Fax (02) 2371 522
kari.lattu@laatupinnoite.com

Matkapurjehdukset 2011-2012

s / y ADELANTE, One off Lattu 55

10.9. - 18.9.	Turku	Visby	Kiel
19.9. - 1.10.	Kiel	Hollanti	Cherbourgh
2.10. - 15.10.	Cherbourgh	La Coruna	Lissabon
16.10. - 29.10.	Lissabon		Gibraltar
30.10. - 12.11.	Gibraltar		Las Palmas
20.11. - 10.12.	Las Palmas	St Lucia	Martinique
				Atlantin ylitys
11.12. - 18.12.	Martinique	Dominica	Guadeloupe
18.12. - 31.12.	Guadeloupe	St Lucia	Grenada
1.1. - 14.1.	Grenada	Grenadiinit	Trinidad
15.1. - 28.1.	Trinidad		Grenada	Grenada Sailing Week
29.1. - 11.2.	Grenada	St Lucia	Martinique	27.1. - 3.2.
12.2. - 24.2.	Martinique	Grenada	Trinidad	Tr & Tobaco Week
25.2. - 10.3.	Trinidad	Grenada	Martinique
11.3. - 22.3.	Martinique		Barbados
25.3. - 21.4.	Barbados	Azorit	Cherbourg
22.4. - 28.4.	Cherbourg		Kiel
29.4. - 5.5.	Kiel		Turku

Katso veneen pohjapiirrustus

Jos sinua kiinnostaa osallistua purjehdukselle, ota yhteyttä:

Kari Lattu
GSM 0400 822 841
kari.lattu@laatupinnoite.com

Blogi

TURKU - CHERBOURG

Lähtö Turusta oli hermostuttava, viimeisiä laiteasennuksia tekivät pojat vielä aamuyhdeksältä.
Laiturikin tuli koeponnistettua. Väkeä oli liikuttavan paljon, tunteenpurkauksiakin oli ilmassa.
Kun sitten köydet irroitettiin kymmeneltä, kuten on puhe oli, alkoi veneen esittely mukanaolijoille;
Esa, Timo, Topi ja Tomihan olivat veneessä oikeastaan ensimmäistä kertaa. Koneella ajeltiin Aspön taakse ja purjeet nostettiin, sivutuuli kuljetti ulos Utöstä ja matkaa vauhditettiin koneella tuulen vaimennuttua yöllä. Seuraavana aamuyönä saavuttiin lähes tyhjään Visbyn venesatamaan. Tuuliennuste oli masentava, luvassa oli moneksi päiväksi kovaa tuulta, siis liikaa meille, ei muuta kuin esittelemään kaupunkia ensikertalaisille. 

Vasta perjantaina saimme köydet irti, purjehtien ohi Öölannin, kahden tunnin tauko Bornholmissa ja matkaa jatkaen Kielin kanavan suulle Holtenaun satamaan. Aamulla sulutus ( 35 € ) ja kanavaa koko päivän moottorilla ajaen ( 95,3 km ) Brunsbyttelin satamaan sulun viereen. Ruokatäydennystä kaupasta, nukkumaan ja aamulla taas heti sulun auettua Pohjanmerelle ja neljän tunnin myötävirtaajelua kymmentä solmua Cuxhaveniin. Päivän pysähdyksen aikana opeteltiin ensi kertaa pesukoneen käyttöä, siivottiin venettä ja taas ruokaa kaappeihin. Miehistö pieneni kahdella ja aamulla nousuveden mukana ulos moottorilla Helgolandiin melkoisessa keikutuksessa kalojenkin ruokailua unohtamatta. Helgolandin 1 700 asukkaan saari olikin eksoottinen värikkäine rakennuksineen joskin neljä ankkurissa olevaa risteilyalusta ja niiden sisältä purkatuneet muovikassituristit saivat paikan näyttämään Turun kesätorilta lauantaiaamuna. 

Seuraava legi tuli olemaan vähän haastavampi, siksi tankit täyteen verottomia aineita ja ulos merelle. Meitä oli peloteltu ahtailla väylillä, vedessä seisovilla tuulivoimaloilla, öljynporaustorneilla ja ruuhkaliikenteellä, mutta pelottelut osoittautuivat turhiksi, kulkeminen oli helppoa sopusoinnussa muun liikenteen kanssa. Pysähdys päiväksi Calaisiin sulkuporttien taakse, miehistö pieneni yhdellä ja matka jatkui aamulla 28 tunnin moottororiajeluna Cherburgiin kaksi päivää edellä aikataulunsta.
1500 veneen satama olikin päivän valjettua komea näky. Lisämiehistöä odotellessa venettä varusteltiin, VHF antenni vaihdettiin, koneiden öljyt tarkistettin ja Cherburgin sateenvarjoilmasto saatiin haltuun kokeilemalla uutta biminiä, joskin auringon takia.

CHERBURG - GIBRALTAR

Miehistö lisääntyi kahdella, Jyrki ja Petri tulivat junalla Pariisista yöllä ja seuraava päivä käytettiin Cherbourgiin tutustumiseen; eritoten museoitu ydinsukellusvene oli mielenkiintoinen nähtävyys täynnään teknisiä yksityiskohtia ohjussiiloista puhumattakaan. Biskajan ylitys oli seuraava etappi ja sitä varten tarvittiin muonaa muutamaksi päiväksi.Aamulla yhdeltätoista liikkeelle, ensin Brestin niemen ohi ankeassa vastavirrassa ja sitten keinumaan komeisiin Atlantin aaltoihin. La Corunaan tultiin yöllä 111 tunnin purjehduksen jälkeen, ensin univelat pois ja tutustumaan Espanjan kauniiseen kaupunkiin. Myös paraislainen s/y Serena oli parkkeerannut sinne, joskin eri satamaan; kävimme jututtamassa Arjaa ja Henrikiä ja vaihdoimme sähköpostiosoitteita. Sunnuntai-iltaa vasten merelle ja tiistaina Penichen kylän laituriin Villa Maren viereen tuttuun seuraan. Ravintolaruokailu, keskipitkä kaava ja aikaisin aamulla kohti Lissabonia.

Valitsimme viidestä satamasta Cascaisin, joka osoittautuikin hyväksi valinnaksi, satama oli superhieno, toistaiseksi siisteimmät suihkutilat ja WC:t. Junalla puolen tunnin matka Lissabonin keskustaan nähtävyyksiä katselemaan, tarvittavat palvelut oli omassakin satamassa.

Miehistö vaihtui, kolme kotiin ja tilalle Erkki, turkulaispurjehtija, hänellekin jäi pari päivää aikaa kaupunkiin tutustumiseen. Sataman odotuslaituriin ulosmaksua suorittamaan ja kerrankin pääsimme myötätuulipurjehduksen makuun, kiersimme Portugalin kärjen ja ajoimme sisään hienoon Lagosin satamaan. Hieno satama, satoja veneitä ympäri maailmaa, kaikki tuulelta turvassa, kannatti pysähtyä. Suunta etelään, pari päivää aikamoisessa tuulessa ja keskiyöllä Cadizin satamaan. Cadiz olikin vaatimaton huvivenesatama, mutta kauppalaivoja sitäkin enemmän.

Yöllä nousi melkoinen myrsky, köydet narskuivat ja lisäkiinnityksiä tarvittiin.

Gibraltar oli enää 54 mailin päässä, matka taitettiin päivässä, mutta Gibraltarin satamakapteeni ilmoitti, että satamaan ei mahdu ja komensi rantautumaan La Lineaan. Yö siellä ja aamulla saapuivat Matti, Kari ja Eero lisämiehistöksi 20 mailin koneajolle La Duquesaan.

GIBRALTAR - LAS PALMAS

La Duquesasta matkaa jatkoi purjehtien Matti Oran kokoonsaama joukko,
Helena,Timo, Kari, Soile, Hannu ja Erkki; allekirjoittanut sitä vastoin
lensin kotiin pariksi viikoksi edellisen Erkin kanssa. Purjehdus oli ensin
suuntautunut Ceutaan, pieneen Marokon sisällä olevaan Espanjan kaupunkiin,
sieltä 724 mailin matka Lanzaroteen, kuulemma lähes ainoa satama, jossa
vapaata näin ARC:a ennen. Fuerteventuran sataman ollessa myös täynnä,
Adelante nimensä mukaisesti jatkoi Las Palmasiin odottelemään kilpailun
alkuun liittyviä tarkistustoimenpiteitä.

Miehistö purkaantui veneeltä samoihin aikoihin kun Seppo ja minä tultiin
Suomesta koneella Atlantin ylitykseen valmistautumaan. Keskiviikkona saapui
Petri, Eero, Lassi ja Matti sekä seuraavana päivänä Timo, siis kaikki
koossa. Valmistautuminen olikin varsin iltapainotteista, joka päiväksi
järjestäjät olivat keksineet juomatilaisuuksia vähän liiaksikin asti,
päivisin hoidimme tekemättömät työt reippaasti alta pois.
Turvallisuuskatsastuksesta olimme saaneet etukäteen pelottavia kauhukuvia
niiden pikkutarkkuuksista, mutta meidän kohdalla katsastus oli puolen
tunnin tarkistus, että varaohjailulaite, raketit ja MOB-laitteet olivat
kunnossa, ainoastaan sisääntuloluukkujen kiinnitykset naruin puuttuivat ja
yksi ajoankkuri pelastusrenkaaseen tarvittiin lisää. Fiilis oli
ikimuistettava, tutustuimme mm. Piiparin perheeseen ja turkulaisen Vahinen
miehistöön, kävimme ostoksia tekemässä kaupoissa ja tilasimme kaikki isot
määrät kuten nesteet ja lihat suoraan veneellemme. Kaikki toimi
moitteettomasti, vain niiden sovittelu veneen uumeniin aiheutti työtä.
Lähtöpäivän
lähestyessä laituri täyttyi ihmisistä, tavaratoimittajista, hyvästelijöistä
ym ja sunnuntaina, kun startti lähestyi näkyi lähdön jännitys kaikkien
kasvoilta.

Starttiviivalle ajo oli hieno hetki, Suomen liput liehuivat ja
kannatushuutoja sateli.

Startti oli 13.00 ja samaan aikaan lähtijöitä oli lähtöalue täynnään.
Myötätuulilähtö helpotti veneiden väistelyä, mutta ensimmäiset tunnit
kuljettiin ahtaudessa kuten arvata saattoi. Tuuli oli miellyttävä, aurinko
paistoi, kaikki muutenkin hyvin. Tuttavat maissa onneksi auttavat
sijoitustietojen saamista, muuten ei kanssakilpailijoita paljon näe, pari
venettä päivässä.

Myötätuuli houkutteli spinaakkerin esilleottoa, mutta kun genaakkerihalssilla katkesi spiirapuomi
heti, niin päätettiin, että rullagenoa riittää meidän tavoitteillemme. Päivät kuluivat melko tasaisilla
tuulilla, mutta öisin tuulet kääntyilivät ja puuskia tuntui olevan useammin, kahtena yönä jopa
sateisia myrskyjä. Kiitos rauhallisen ja osaavan miehistön niistä selvittiin pylpyröiden hajoamisilla
ja köysien katkeamisilla.

Ruokaa pyrittiin syömään kolmessa osassa, aamiainen, lounas ja juuri ennen pimeää tarjottava päivällinen; välipaloja ja kahvia sai aina, kun tarvetta oli.
Kaksi doradoa ja yksi kuningasmakrilli tarjosivat vaihtelua ruokiin, jokaisesta valmistettiin
lounaaksi keitto ja illaksi iso kimpale paistettuna. Palmasista ostamamme ruoat riittivät hienosti,
munia oli 200 ja jogurtteja 160, perunat riittivät 9 päivää, kuten tuorelihatkin, parhaiten säilyivät
sipuli, omenat, melonit, kurkku, appelsiinit. Sämpyläjauhoa olisi kaivannut enemmän, kten myös
kuivattuja sieniä, mysliä, kaurapuuroaineksia. Mausteita ja lisukkeita oli runsaasti kiitos Timo
toimeliaan, joka häikäisi myös kokkitaidoillaan.
Sijaintitietoja saatiin päivittäin ARC:n toimistosta kuten sääennusteetkin, moitteetonta toimintaa
maaliin asti; jos joskus lähtisin Atlantia ylittämään uudelleen, en edes harkitsisi muuta vaihtoehtoa
kuin ARC:n mukana, argumentteja on monta.

Maaliin saavuimme 19 päivän päästä, yhtä aikaa brittikatamaraanin kanssa, tarkalleen 6 sekuntia ennen, josta saimme erillisen palkinnon, vai oliko stagelle nousu kuvaajien eteen suurempi juttu.
Joka tapauksessa katsoimme ainakin voittaneemme saunallisten veneiden sarjan puhtaasti, muuten
sijoitus ei ollut kehuttava, kiitos tietenkin huonon mittaluvun.
Pari päivää syötyämme ja vähän juotuammekin olimme valmiit taas merelle, miehistöksi tuli Kalle,
Jussi ja Anssi, vanhan miehistön jäseninä vain Timo ja Mikko. Poikettiin yöksi Marigot Bayhin,
JJ:n ravintolan laituriin, johon olen kuulemma aina tervetullut kiinnittäytymään, lupa on saatu jo
kymmenen vuotta aikaisemmin Kuunari Lauran ajoilta.

Valtio vaihtui seuraavaksi, lähtö- ja tuloselvitykset ovat kovin vaihtelevia, St Vincentin Chateaubelairin pikkukylä ei varmaan ollut usein vastaanottanut maahantulijoita, mutta kaikki
hoitui parin kilometrin kävelyillä viranomaisten väliä kulkien. Grenadiinien saariryhmä muodostuu
St Vincentin lisäksi monesta pikkusaaresta, joista Bequia seuraavana on mielestäni viehättävin.
Admirality Bayn suojainen lahti rantakatuineen poikkeaa hieman kotimaisista rantakaupungeista.
Miehistön vaihdon takia paluu Rodney Bayn kautta Martiquen Fort-de Francen kaupunkiin tapahtui
parissa päivässä ja takaisin samaa reittiä päivässä.

Las Palmas- Barbados

Kaksi kokonaista päivää paikoillaan ja seuraavaksi Mustique, Canouan ja päätepiste Tobaco Cay.
Mahtava paikka sukellella, paljon uivia kilpikonnia, vielä kaupan päälle mereen kaksi kuukautta
sitten pudonnut venäläisten satellitti, jonka palanen oli jätetty saarelle nähtävyydeksi rantapuuhun
sidottuna. Takaisin uudenvuoden aattona Martiniquelle vaihtamaan miehistöä Fort -de Francen keskustaan, jossa ranskalaiset hillitysti juhlivat perheittensä kanssa, juhlaa jatkuikin monta päivää
ja myös kaupat olivat kiinni, joten suunta etelään, St Luciaan, jonne oli mukava saapua, Rodney
Bayssa kun oli maasähköä, vartioidut laiturit ja kunnon suihkut.
Sieltä lähdettyä ohjelma olikin sama kuin aikaisemmilla ja tulevillakin viikoilla, ajo-ohjelma sovittiin vieraiden kotiuduttua veneeseen, yleensä seuraavana aamuna, vieraat päättivät minulta neuvoja kysyen, mitkä satamat ovat bongaamisen arvoisia, ja etteivät purjehduspäivät tulisi liian pitkiksi ja raskaiksi.
Ym syistä johtuen satamakäynnit alkoivat muodostua lähes samoiksi, St Lucian kolme satamaa;
Rodney Bay satamapalveluista johtuen, Marigot Bay eksoottisen mangrove-metsän vuoksi ja meidän venekunnan saadessa aina käyttää hotellin uima-allasta suihkuineen puhumattakaan
hiekkarannasta ja rantaravintoloista. Eteläisin paikka oli Soufriere, selkeästi epämääräisin kylä,
joka antoi jo viitteen, mitä etelämmissä saarissa tulema piti. Soufrieren kohdalla oli kuuluisat
Piton- tulivuoret ja iso kasvitieteellinen puutarha, joihin oikeastaan kaikki vieraat halusivat tutustua.

Seuraava saariryhmä oli St Vincent and the Grenadines, pohjoisin oli pääsaari, mutta pääkaupunki Kingstown tarjosi huonosti ankkuripaikkoja; siksi valittiin pysähdyspaikaksi Wallilabou lähes joka
kerta, houkuttimena oli valtaisat lavasteet Pirots of Caribian filmeistä, esillä näyttelijöiden vaatteita, satoja valokuvia, kuvausohjelmat näyttelijälistoineen, laitureita, nostureita, lavastetykkejä ja vielä
ravintola, jossa soitettiin heti suomalaista räppiä, kun Suomen lippu ilmestyi näköpiiriin;
ravintolassa ei ollut edes sähköä, vaan generaattori pärisi takapihalla ja baaritiskin päässä oli iso
akkurivistö.
Pääsaaren eteläpuolella on Bequia, jonka huipulta näkee loputkin saaret, Mustique, jossa asuu mm.
Mick Jagger, Madonna, David Bowie, Englannin kuningasperhe, seuraavana Canouan, Mayrey,
Union Island ja kuuluisin sukellusalue Tobaco Cays, jota suojelee aalloilta monta mailia pitkä Horseshoe- koralliriutta, näkyypä vielä Grenadan valtioon kuuluva Carriacoun saarikin. Grenadiinien väitetään kuuluneen vuoroin Ranskalle, vuoroin Englannille, mutta itsenäisyyden
saariryhmä sai 70-luvulla.
Bequia on turistiystävällisin ja vastaavasti asukkaat ovat innokkaita kiertoajeluilla kertomaan
mielellään saaren historiasta; saarella on linnoituksia tykkeineen, kilpikonnien suojeluun erikoistunut farmi ja lisäksi saarella on erikoisvapaus kalastaa 4 Humpback-valasta vuodessa
perinteisin käsiharppuunoin avoveneestä.


Viimeinen vaihto Martiniquella tapahtui niin, että Jussi-poikamme ja hänen tyttöystävänsä Larissa
lähtivät yhteysaluksella St Lucialle lentokoneeseen ja itse jäin veneeseen odottamaan porilaista
Juhaa tulevaksi seuraavana aamuna. Tutustumispalaverissa päätettiin mennä tällä kertaa pohjoiseen,
72 000 asukkaan Dominican saareen , jonka pääkaupunki Roseau eli lähes kokonaan joka päivä
risteilyaluksista ulos purkautuvista turisteista. Me puolestamme jatkoimme pohjoisempaan Portsmouthin satamaan, joka oli huomattavasti ”aidompaa” Caribiaa. Rantaan oli paiskautuneet vuonna 2008 hurrikaani Omarin voimalla laivanhylyt, jotka muistan uponneina maanneen pohjassa kymmenen vuotta aikaisemmin komentosillat ja korsteenit pinnalla. Dominica on myös houkutellut
Pirots of Caribian elokuvien filmaajia, kuvauspaikkoja on kolme, jotka turistitaksien kuljettajat kernaasti esittelevät, 1800-luvun Fort Shirley-linnoitus ja monet vesiputoukset saavat turistit vierailemaan päivittäin ja saaren itäpuolella oleva Kalinago Barana Aute-territorio, 3 300 asukkaan
eristetysti elävä yhteisö, jonka kasvopiirteet ja juuret ovat Tyynen meren saarilla on poikkeuksellinen; he valmistavat vieläkin veneensä yhdestä puusta kovertamalla ja ruoka-astiansa
savesta ja bambuista.

Barbados-A Coruna

Viimeinen vaihto Martiniquella tapahtui niin, että Jussi-poikamme ja hänen tyttöystävänsä Larissa
lähtivät yhteysaluksella St Lucialle lentokoneeseen ja itse jäin veneeseen odottamaan porilaista
Juhaa tulevaksi seuraavana aamuna. Tutustumispalaverissa päätettiin mennä tällä kertaa pohjoiseen,
72 000 asukkaan Dominican saareen , jonka pääkaupunki Roseau eli lähes kokonaan joka päivä
risteilyaluksista ulos purkautuvista turisteista. Me puolestamme jatkoimme pohjoisempaan Portsmouthin satamaan, joka oli huomattavasti ”aidompaa” Caribiaa. Rantaan oli paiskautuneet vuonna 2008 hurrikaani Omarin voimalla laivanhylyt, jotka muistan uponneina maanneen pohjassa kymmenen vuotta aikaisemmin komentosillat ja korsteenit pinnalla. Dominica on myös houkutellut
Pirates of Caribian elokuvien filmaajia, kuvauspaikkoja on kolme, jotka turistitaksien kuljettajat kernaasti esittelevät, 1800-luvun Fort Shirley-linnoitus ja monet vesiputoukset saavat turistit vierailemaan päivittäin ja saaren itäpuolella oleva Kalinago Barana Aute-territorio, 3 300 asukkaan
eristetysti elävä yhteisö, jonka kasvopiirteet ja juuret ovat Tyynen meren saarilla on poikkeuksellinen; he valmistavat vieläkin veneensä yhdestä puusta kovertamalla ja ruoka-astiansa
savesta ja bambuista.

Dominicalta purjehdittiin takaisin Fort-de-Francen kautta St Lucialle täyttämään varastoja Atlantin ylitykselle. Kaksinpurjehdus Barbadokselle 121 mailia vei 32 tuntia ja jatkui sukellustöillä Port
Charlesin satamassa saatuamme köyden toiseen potkuriin. Kerrankin laituri, jossa oli valot veden alle, köyden jyystäminen puukolla kävi neljällä sukelluksella; aamulla tulliin, jossa mm lääkärin
kuulustelu ja maahanmuuttoviranomaisen paperin täyttö, kaikki huomattavasti työläämpää kuin
muissa Caribian maissa. Pääkaupunki Bridgetown oli kolmen tunnin päässä, jonne ajeltiin
vastaanottamaan tuoretta miehistöä, joka saapui illalla pimeän tultua läheiseen The Boatyard-
ravintolaan. Seuraava päivä käytettiin veneen lastaukseen kolmen viikon ylitykseen, Juha poistui
Suomeen ja minä poikien mukana takaisin Port Charlesiin näyttäen vielä veneen käyttöön liittyviä
opastuksia. Tullaus ulos, pojat merelle ja minä taksilla pääkaupunkiin odottamaan lentoa.
Barbados-Azorit-La Coruna matka vei runsaat neljä viikkoa, Harri soitteli joka toinen päivä ja Petri
kirjoitteli blogia ahkerasti. Vene oli alkanut vuotaa kannesta monista paikoin ja köysiä katkeili,
mutta mitään matkaa seisauttavaa ongelmaa ei ilmennyt.
Valtteri ja minä lensimme La Corunaan yöllä ja aamulla kuudelta lähdimme ylittämään Biskajaa enää neljän hengen voimin, Brestin satamaan saavuttiin illalla viideltä ennen tuulen yltymistä.
Vappuaatto vietettiin Valtterin kanssa kahdestaan jännittämällä tuuliennusteita, jotka näyttivät,että
tiistai-aamuna voisi irroittaa köydet. Suunta Cherbourg, Calais, Ijmuiden, katsotaan miten jaksamme.